Rakkaat [Tylypahka]:laiset,
Sinä, joka juuri nyt luet tätä tekstiä haluan, että tiedostat olevasi erityinen ihminen. Olit sitten aulahengari, roolipelaaja, hyvän päivän tuttu, kaveri tai ystävä -- niin juuri sinä olet kuitenkin Tylypahkalainen omalla, erityisellä tavallasi. Sinua kiinnostaa Harry Potterin taianomainen maailma, jonka menestyskirjailija J. K. Rowling on meille luonut. Mitä jos menestyskirjasarjaa ei olisikaan koskaan luotu? Missä me kaikki olisimme juuri nyt? Olen itse pallotellut tätä ajatusta mielessäni monet kerrat. Mitä jos en olisi ikinä perustanut [Tylypahka]:a ja tutustunut näihin ihmisiin? Missä minä olisin nyt, jos Harry Potteria ei olisi koskaan keksitty kirjoittaa?
Hassu juttu, en keksi tähän vastausta. En tiedä missä olisin, enkä toisaalta halua edes tietää. Voi olla, että minulla olisi aviomies, lapsia mahdollisesti ja täysin erilainen kaveri- ja ystäväpiiri. Työpaikka, asuntolaina, autolaina ja siihen kaupan päälle vielä koira, jota lenkkeilytän samaan aikaan kun lykkään lastenvaunuja eteenpäin. Voi olla, että olisin täysin eri ihminen, kuin mitä olen nyt. Ja se kaikki vain sen takia, että elämässäni ei ollut ripaustakaan taikuutta. Siksi olen miettinyt usein, että kuinka paljon tyhjempää elämäni olisi ilman Tylypahkaa -- ja teitä.
No, autolaina löytyy ja rakastava avopuoliso tietenkin, joka jaksaa edelleen katsella "larppaamistani", kuten hän sitä kutsuu, teidän kanssa Tylypahkassa. Kiitän sinua Juuso salaa siitä, että olet huolinut tällaisen Tylypahkan rehtorin osaksi elämääsi. Olet minun tosielämäni Lucas Dawlish.
11 pitkää vuotta takana. Neljän vuoden kuluttua tämä roolipeli on jo murrosikäinen, kuten ystäväni Ville juhlagaalan ajan pidetyssä Skypepuhelussa totesi. Tänä aamuna mietin ennen töihin lähtöä, että olenko tosiaan ollut osa tätä projektia jo näin kauan? Sehän on jo melkein puolet minun omasta elämästäni. Mietin pitkään, että mitä kaikkea olen tällä kaikella saavuttanut? Näihin vuosiin mahtuu niin paljon iloa, surua, naurua, kyyneleitä, paskamyrskyjä, onnistumisia ja epäonnistumisia. Niistä kaikista ollaan selvitty, vaikka pohjalla onkin käyty monesti. Tässä vaiheessa haluan mainita, että se selviytyminen juontaa juurensa teihin. Ilman teitä ei olisi roolipeliä, iloa, surua, naurua, kyyneleitä, paskamyrskyjä, onnistumisia ja epäonnistumisia. Ilman teitä ei yksinkertaisesti olisi Tylypahkaa.
Sinä, juuri sinä siellä. Jos voisin, osoittaisin sinua juuri nyt hymyillen sormellani ja tuuppaisin kevyesti olkapäähän, ehkä jopa halaisin. Sinä olet erityinen. Sinussa on jotain taianomaista, koska olet eksynyt Tylypahkaan ja tempautunut mukaan sen maailmaan, menettänyt ehkä mielenterveytesi tai aiheuttanut käytökselläsi muiden mielenterveyden rakoilemisen. Mutta olet silti erityinen -- ja tulet aina olemaan. Haluan kiittää juuri Sinua näistä kaikista vuosista, vaikka et olisikaan ollut mukana alusta asti. Sillä ei ole mitään väliä oletko aloittanut Tylypahkan jo vuonna 2005, vai vasta pari kuukautta sitten. Olet osa perhettä, jota tämä yhteisö on.
Aivan, perhettä. Minä olen kasvanut tämän projektin parissa 13-vuotiaasta esiteini-ikäisestä tytöstä nyt jo 24-vuotiaaksi nuoreksi aikuiseksi naiseksi asti. Näiden vuosien aikana olen kasvanut ihmisenä enemmän, kuin olisin ikinä osannut kuvitellakaan kasvavani. Sain tietenkin rakastavan ja hyvän kasvatuksen omilta vanhemmiltani, josta olen kiitollinen koko loppu elämäni ajan, mutta se mikä minua on kasvattanut henkisesti eniten, on Tylypahka -- ja sen käyttäjät.
Te olette uskomattoman upeita ihmisiä. Teistä jokainen on erilainen omalla, taianomaisella ja mielenkiintoisella tavallaan ja juuri siksi te teette minut onnelliseksi. Olkaa rohkeasti juuri sitä mitä olette, tehkää niitä asioita joista nautitte ja joita rakastatte. Mutta ennen kaikkea: olkaa Tylypahkalaisia.
En valehtele kun sanon, että olen saanut elämäni parhaimmat ystävät juuri Tylypahkasta. Minun elämäni parhaimmat muistot ja kokemukset juontavat juurensa Tylypahkaan, juurikin roolipeleihin, miitteihin sekä mielenkiintoisiin keskusteluihin ja yhteisiin hetkiin. Tulen vaalimaan näitä muistoja koko loppu elämäni ajan ja olemaan kiitollinen sekä ylpeä siitä, että 11 vuotta sitten avasin taikamaailmaan sijoittuvan roolipelin ovet koko Habbo Hotellin käyttäjäkunnalle, eli juuri teille, rakkaat Tylypahkalaiset -- tietämättä, että mihin oikein tungin lusikkani. Sanotaan nyt vaikka niin, että tämä projekti -- harrastus, elämäntapa ja nk. "työ" on ollut elämäni suurin soppa -- mutta kiistatta niistä se kaikkein paras ja maukkain.
Sinä, jos pääsit tänne asti kiitossanoissani haluan sanoa sinulle vielä yhden pienen jutun. Haluan kiittää sinua kaikesta. Haluan kiittää sinua panoksestasi Tylypahkan eteen, roolipeleistä, onnistumisista ja epäonnistumisista, tuttavuudesta, kaveruudesta sekä ystävyydestä. Sinä olet minulle ja koko Tylypahkalle tärkeä. Kiitos, että olet osa tätä taianomaista maailmaa ja kiitos, että olen saanut kasvaa ja oppia juuri sinun kanssasi. Opin joka päivä jotain uutta teistä kaikista, enkä tule kyllästymään siihen ikinä.
Sinä, ystäväni... olet minulle tärkeä. Kiitos, että sain juhlia kanssasi yhdennentoista kerran Tylypahkan syntymäpäivää. Kuten lupasin, tulen vaalimaan näitä muistoja aina ja ikuisesti. Lainatakseni ystäväni Roban sanoja, niin vaikka Habbo joskus menisi nurin ja lakkaisi olemasta, niin Tylypahka ei lakkaa. Se on ja pysyy ikuisesti meidän kaikkien sydämissä. Me keksimme kyllä yhdessä keinot voittaa vastoinkäymiset, ja juuri niihin taisteluihin tarvitsen juuri sinua, jonka silmät liikkuvat tämän tekstin viimeisien sanojen yläpuolella. Paljon onnea [Tylypahka] 11 vuotta, tästä on hyvä jatkaa -- yhdessä.
Olette aina ajatuksissani. 
Rakkaudella,
Anette/Eyon