Tylypahkan lore

Kielletyn metsän palon jälkeen Tylypahkan professoreista Grucian Norwood, Shawn Andrews sekä Oscar Woodwardin johtivat linnan henkilökunnasta ja oppilaista koostuneen ryhmän metsään tiistai-iltana 7. heinäkuuta aikeinaan korjata joitakin pirunpalon tekemiä vahinkoja loitsujen keinoin. Metsäretki toimi oppilaille opetustilanteena ja siitä pystyi tienaamaan sievoisen määrän tupapisteitä. Professorit ja oppilaat toimivat yhteisvoimin ja onnistuivat etenemään metsän korjaamisessa huomattavalla vauhdilla pelkästään yhden illan aikana. Lisäksi he uskoivat, että metsää asuttanut kentaurilauma oli joko kuollut tulipalossa tai lähtenyt evakkoon etsimään uutta kotia.

Tylypahkan väki oli kuitenkin väärässä. Metsän toiselta laidalta saapunut kentauri piteli metsän polttaneen noidan veristä päätä ja pystytti sen seipääseen kaikkien nähtäväksi julistaen vihollisuuksien alkaneen linnanväen - tai kentaurien mukaan kaksijalkaisten - ja heidän itsensä välillä. Kentaurit olivat syvästi loukkaantuneina palon aiheuttamasta tuhosta, sillä sen takia elämä metsässä ei ollut enää samanlaista, sillä metsän asukkaista monet olivat joutuneet lähtemään evakkoon. Kentaurilauman harmiksi jotkut lauman jäsenistä olivat saaneet myös surmansa metsäpalossa, mikä oli omiaan lisäämään vihollisuuksia. Pitkälti juuri tästä syystä Tylypahkan professorien ja metsän polttaneen noidan pään tuoneen kentaurin yhteenotto eskaloitui konfliktiksi, joka päättyi nopeaan linnanväen loihtiessa kentaurin nokalleen.

"Suojautukaa. Ennustus on käynyt toteen. Kielletty metsä on vaarassa Marsin ja täydenkuun noustessa horisontissa."

Kielletty metsä paloi lähes tulkoon kokonaan täysikuun aikaan 4. ja 5. heinäkuun välisenä yönä, kun Tylypahkan linnasta saapunut noita loihti pirunpalon - tosin juuri ennen saatuaan kuolettavan osuman kentaurin ampumasta nuolesta - aikeinaan polttaa koko metsä maantasalle. Tylypahkan ennustuksen professori ja näkijä Athena Devine oli ennakoinut tapahtumienkulun saamassaan näyssä, joka kävi illan myötä toteen. Pirunpalon loihtinut noita itse kuoli tiettävästi kentaurien kanssa tapahtuneessa yhteydenotossa.

Seuraavana päivänä metsä oli lähes tulkoon kokonaan palanut metsänlaidalle jäävää kaistaletta lukuun ottamatta. Edeltävänä yönä loihdittu pirunpalo oli saanut riehua metsässä sen verran pitkään, että aamuun mennessä se oli kadonnut kylläisenä aiheuttamastaan tuhosta. Uuden päivän sarastaessa metsänlaidalla oli nähtävissä pitkällä kantamalla vain poroksi palannut maa, jolla ei kasvanut juuri enää mitään elämää. Lisäksi metsä oli tuntikausia tuhkansekaisen savun verhoama, joka lopulta muodosti kirkastuvalle taivaalle pahaenteisen savupatsaan koko loppupäiväksi.

Toukokuun 25. ja 26. välisenä yönä linnassa tapahtui kansliapalo. Entisen taikuuden historian professorin Ravnos Gumarruksen kanslia tuhoutui käytännössä täysin kokonaan, minkä takia kaikki kansliaan piilotetut aarteet ja edesmenneen professorin henkilökohtainen irtaimisto tuhoutuivat myös tulipalon mukana. Kansliasta poistuivat tapahtumahetkellä Puuskupuhin oppilas Scarlett Snider ja Luihuisen oppilas Viviann Kempington, joiden osallisuus tulipalon syttymiseen vahvistui jälkikäteen. Tulipalo saatiin sammutettua Puuskupuhin tuvanjohtaja Lacethornin ja Korpinkynnen tuvanjohtaja Fantinin, kotitonttu Hämylin, riistanvartija Jonesin ja kahden muun oppilaan yhteisvoimin. Tulipalon jälkeen kukaan ei ole uskaltanut astua enää edesmenneen professorin kansliatorniin siinä uskossa, että hänen haamunsa saattaisi palata kummittelemaan.

Huhtikuun alussa Tylypahkan pitkäaikainen rehtori Faith Dawlish päätti jättäytyä tehtävistään noitien ja velhojen koulun rehtorina ja siirtyä eläkkeelle. Hänen seuraajakseen valittiin nuori, aiemmin Ilvermornyn noitien ja velhojen koulussa taikuuden historian professorina vaikuttanut Rachel Marie Middleton, joka rehtori Faith Dawlishin tavoin omaa koulutuksen kasvatustieteiden maisterina ja on tehnyt pitkän sekä mittavan uran nuoresta iästään huolimatta lasten sekä nuorten parissa. Rehtori Middleton otti myös Rohkelikon tuvan siipiensä suojiin ja jatkoi edeltäjänsä jalanjäljissä siitä, mihin Faith Dawlish urallaan Tylypahkassa jäi. 

Myös muut Tylypahkan tuvanjohtajat vaihtuivat rehtori Dawlishin lähdön myötä. Uudeksi Luihuisten tuvan tuvanjohtajaksi nimitettiin neiti Athena Devine, Korpinkynsien tuvanjohtajaksi neiti Michelina Fantini ja Puuskupuhien tuvanjohtajaksi herra Aron Lacethorn. Varsin nuorehko nelikko toi oman raikkaan tuulahduksensa Tylypahkaan sinä keväänä ja teki yhdessä muiden kollegoidensa kanssa mittavia uudistuksia koulun sisällä. 

Taikaministeriön vapautustaistelun jälkeistä aikaa leimasi pitkä jälleenrakentamisen kausi, kun velhot ja noidat vetäytyivät itse kukin keräämään voimiaan koko yhteisöä koetelleen pimeyden kriisin jälkeen. Taikaministeriö ei koskaan palannut taisteluiden jälkeen yhtä voimakkaaksi kuin Hidius Fronagondan aikaan, vaan sillä oli edessä pitkä ja vaikea toimintakyvyttömyyden aika, jolloin jopa melko korkeistakin viroista käytiin kädenvääntöä niin julkisuudessa kuin suljettujen ovien takana. Taikaministeriön sisäinen kaaos heijastui sinänsä myös muuhun velhoyhteisöön: aikaisemmin pimeyden voimien kannattajiksi vannoutuneet saivat vapaasti rötöstellä ja julistaa voittoaan jopa yllättävän näkyvillä paikoilla, eikä ministeriöllä tuntunut olevan voimavaroja näiden uhkien kukistamiseksi halustaan huolimatta. Lisäksi monet velhoyhteisön vähemmistöjen edustajat kuten ihmissudet ja vampyyrit saattoivat joutua tänä aikana törkeiden viharikosten uhriksi vailla laillista suojaa - jästisyntyisistä puhumattakaan, joita kohtaan vuosisatojen ajan jatkunut syrjintä oli vain voimistunut tänä aikana.

Velhomaailman järjestys palasi hiljalleen taikaministeriön päästyä takaisin jaloilleen, mutta sen hinta oli kova siihen nähden, että samaan aikaan velhomaailmaa odotti täysin uudenlaiset haasteet. Uudeksi ministeriksi valittiin pitkän kädenväännön jälkeen puoliverinen Claudius Flannel, joka onnistui vahvistamaan taikaministeriön ylläpitämää järjestystä ja luomaan kompromisseja aikaisemmin hyvin erimielisten ryhmien välille. Tästä hyvästä velhojen neuvosto myönsi hänelle jopa Merlinin ritarikunnan 1. luokan merkin uurastuksestaan taikaministeriön jälleenrakentamisessa ja järjestyksen palauttamisessa velhomaailmaan.

Ison-Britannian ja Irlannin taikaministeriön kaatuminen 28. lokakuuta johti välittömästi seuraavana päivänä käytyyn taikaministeriön taisteluun, josta on käytetty myös nimitystä taikaministeriön vapautus. Taistelut olivat käynnissä jo vastarintataistelijoiden saapuessa, koska auroriviraston jaostot eivät olleet suostuneet antautumaan pimeyden velhojen hirmuvaltaan. Auroripäällikkö Brian Manchester avusti vastarintataistelijat sisälle eteisaulaan, jossa pimeyden velhot pitivät neljän aikaa tiukkaa järjestystä partioimalla keskeisiä kulkureittejä ja käytäviä. Vasta viiden jälkeen varsinaiset taistelut kapinallisaurorien ja pimeyden velhojen välillä puhkesivat, mikä vahvisti kahdenlaisten rintamien syntyä. Vastarintataistelijat ottivat aluksi kohteekseen aurorijaostojen vapauttamisen, koska ministeriön omat aurorit olivat aikaisemmin tulleet motitetuiksi päämajaansa ja vastarintaistelijat olivat alakynnessä. Vapautuksen jälkeen he saivat hieman lisäjoukkoja riveihinsä, mikä edesauttoi vastarintaistelijoiden voittoa ja lisäsi pimeyden velhojen tappioita.

Aurorijaostojen vapauttamisen jälkeen vastarintaistelijat siirsivät huomionsa velhoneuvostoon, joka oli aikaisemmin tullut pimeyden velhojen kaappaamaksi salaperäisyyksien osastolla. Heitä pidettiin näivettyneinä panttivankeina, koska pimeyden velhojen suunnitelmiin kuului jäsenten käyttäminen kiristysvälineenä. Vastarintataistelijat onnistuivat kuitenkin vapauttamaan heistä suurimman osan, vaikka kaikkien suruksi osa velhoneuvoston jäsenistä sai surmansa julmuuksien keskellä, kuten esimerkiksi Archibald Kingsworth ja Lisbeth Stiffey.

Tapahtumien keskellä tapahtui myös paljon muutakin. Tylypahkan professorina toiminut Ravnos Gumarrus etsi taikaministeriöstä kuolleeksi uskottua veljeään, Meereeniä, joka nyt oli noussut barrikadeille edesauttamaan taikaministeriön totaalista romahtamista. Pitkään oli uskottu, että Merlinin ritarikunnan merkein palkittu sotasankari oli todella kaatunut vuonna 1998, mutta näin ei ollut. Kävi ilmi, että Meereen Gumarrus etsi ajankääntäjää pystyäkseen palaamaan ajassa taaksepäin. Hän halusi palata vuoteen 1998 ja erityisesti Tylypahkan taisteluun, jotta olisi voinut estää ratkaisevia tapahtumia käymästä toteen ja viime kädessä pilaamasta kaikkea. Näin Meereen uskoi pystyvänsä estämään sellaiset suuret käänteet kuin nuoruuden rakkautensa Alexian kuoleman ja Hidius Fronagondan nousun ministeriössä. Näistä Meereen syytti myös yksinomaan veljeään, jonka lopulta päätyi surmaamaan tappokirouksella.

Meereenin mielenkiinnon kohde oli kuitenkin alusta alkaen ollut taikaministeriön salaisuudet ja "voiton hedelmät", joihin uskoi pääsevänsä käsiksi hyväksikäyttämällä suhteitaan Hidius Fronagondaan. Meereen kykeni manipuloinnillaan keräämään Fronagondan tuen omille suunnitelmilleen, joihin sisältyi esimerkiksi Sianpään kaappaaminen. Meereen oikeutti kaikki hirmutekonsa "tarkoitus pyhittää keinot"-filosofiallaan, koska hänestä paljastui harras Grindelwaldin kannattaja. Meereen oli kuitenkin sokea ja lähes puolustuskyvytön aurorien ja vastarintataistelijoiden edessä, mistä syystä hänet vangittiin onnistuneesti.

Myös kuten ennustuksen mukaan osattiin odottaa, taikaministeri Frank R. Fontainen kuolema ei ollut estettävissä. Nimittäin paljastui, että juuri hän oli tehnyt rikkumattoman valan Hidius Fronagondan kanssa ja asettanut pantiksi oman virkansa, josta ei olisi kuoleman uhalla saanut erota. Oli kuitenkin selvää, että näin tulisi ennemmin tai myöhemmin tapahtumaan. Taikaministeri Fontaine kiitti vastarintataistelijoita taikaministeriön pelastamisesta ja erosi symbolisesti virastaan oikeussalissa, jonne katuvainen ministeri oli paennut pimeyden voimien kannattajia piiloon. Hän pyysi ennen valan rikkomista muita - erityisesti erästä yleisössä ollutta ystäväänsä - sanomaan hänen vaimolleen, että rakastaa häntä ja pyysi anteeksi kaikista virheistään. Taikaministerin elintoiminnat lakkasivat heti hänen irrotettuaan virkamerkkinsä ja todettuaan, että oli aikeissa erota virastaan. Hänen kuolemansa jälkeen myös taistelut pimeyden velhoja vastaan hiipuivat, mikä johti vastarintataistelijoiden ja ministeriön aurorien orastavaan voittoon.

Ison-Britannian ja Irlannin taikaministeriö kaatui viranomaisten hätätilajulistuksen jälkeen 28. lokakuuta vuonna 2016 pimeyden velhojen masinoimien kapinoiden ja yllätyshyökkäyksien seurauksena. Virassaan toiminut Frank. R. Fontaine saatettiin turvaan maanalaisiin tunneleihin, mutta moni velho ja noita jäi loukkuun hyökkäyksen syttyessä. Taikaministeriössä oli tapahtuma-aikaan kymmenittäin eri tasoisia virkamiehiä, paikallisia siviilejä, kotitonttuja, maahisia ja turvallisuusviranomaisia, kuten auroripäällikkö Brian Manchester ja osa aurorijaostoista. Pimeyden velhot lakkauttivat ensialkuun velhoneuvoston toiminnan ottamalla sen jäseniä panttivangikseen. Myös monia korkean tason tuomareita otettiin panttivangiksi. Auroripäällikkö B. Manchesterin alla työskenteleviä auroreita sen sijaan motitettiin, kunnes he lopulta antautuisivat. Taistelut jatkuivat kiivaina koko yön yli aivan seuraavaan päivään asti, sillä aurorit eivät antautuneet, eivätkä pimeyden velhot onnistuneet murtamaan viranomaisten ja siviilien vastarintaa. Tästä huolimatta taikaministeriö menetti toimintakykynsä ja kaatui tapahtumien myötävaikutuksesta anarkiaan.

Tylypahkaan tieto kiiri hieman toista väylää. Linnassa juhlittiin parhaillaan vuosittaista Kurpitsajuhlaa, jossa kukaan ei ollut tietoinen Lontoon tapahtumista saatika edes odottanut, että hyökkäys tapahtuisi jo perjantai-iltana. Taikaministerin alivaltiosihteeri ja vaimo Angela Gainesborough oli kuitenkin lähettänyt taikaministeriöstä suojeliuksen, joka ilmoitti kesken juhlatilaisuuden taikaministeriön kaatumisesta ja Velhoneuvoston lakkauttamisesta. Samalla Gainesborough myös pyysi vilpittömästi apua, koska hän uskoi tylypahkalaisten ja vastarintataistelijoiden olevan Britannian ainoa toivo. Tämän paljastuksen seurauksena Tylypahka alkoi suunnittelemaan suuroffenssiivia, jolla se kykenisi suorittamaan intervention taikaministeriöön.

Ympäri maailmaa Britannian taikaministeriön kaatuminen herätti hyvin voimakkaita reaktioita. Ranskan taikaministeriö lähetti Englannin kanaalin yli aurorijaoston avustamaan laillista hallintoa ja vastustamaan pimeyden voimien yritystä kaapata valta. Myös Kansainvälinen velholiitto reagoi jo perjantai-iltana, kun Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin delegaatti joutui vetäytymään painostuksen seurauksena syrjään. Yhdysvalloissa MACUSA (engl. The Magical Congress of the United States of America) reagoi valmistelemalla Ranskaa suurempaa apupakettia briteille, mutta tilanteen kiireellisyyden vuoksi sen toimittaminen myöhästyi. Asiasta uutisoitiin pitkin Eurooppaa ja tapahtumia kauhisteltiin henkeä pidätellen kaikkialla velhomaailmassa.

Tylyahon taistelu oli velhoyhteisön sisäinen konflikti, joka käytiin 8. lokakuuta vuonna 2016. Loitsusateet kestivät iltapäivästä lähemmäksi keskiyötä, mutta siviilien evakuoiminen, haavoittuneiden hoitaminen ja ruumiiden järjestäminen venyttivät päivää aivan yön pikkutunneille asti. Taisteluihin osallistui Tylypahkan puolelta aikuisia velhoja ja noitia, kotitonttuja, professoreita, oppilaita, kapinallisauroreita ja muita, jotka halusivat vapauttaa Tylyahon siellä mekastavista kaappareista ja pimeyden velhoista. Kaiken kaikkiaan taisteluissa sai surmansa kymmenkunta auroreita ja epäonnistuneesti evakuoituja siviilejä, kaappareita sekä yksi oppilas — mukaanlukien kapinallisauroreita johtanut Eyon Strife, joka uhrasi itsensä urhoollisessa kaksintaistelussa Hidius Fronagondaa vastaan. Taisteluissa loukkaantui kuitenkin sitäkin enemmän velhoja ja noitia kummaltakin puolelta.

Fronagonda oli saapunut Tylyahoon jo lähtökohtaisesti muista syistä kuin pelastamaan paikallisia kaappareiden kynsistä. Taikaministeriö ei myöskään suorittanut suurempaa interventiota Tylyahon taisteluun, vaikka sillä olisi ollut resursseja vapaustaistelijoiden avustamiseksi. Yhteenotto tylypahkalaisten kanssa ei sujunut odotetusti, sillä Fronagonda ajautui enemmän tai vähemmän kiperään tilanteeseen oman paljastuneen menneisyytensä vuoksi. Tylypahkan puolella taistellut aurori Milo Oakfield oli tutkinut hänen taustojaan jo aikaisemmin. Hän osasi esittää, miten Fronagonda oli katkeroitunut toisen velhosodan aikaisista menetyksistä ja siitä, ettei professori Ravnos ollut auttanut häntä ja hänen ystäviään Tylypahkan taistelussa vuonna 1998. Oakfield paljasti myös, että Hidius Fronagondan oikea nimi on Fiodina Houndrags, jonka hän vaihtoi jouduttuaan Pyhän Maddeniuksen parantolaan toisen velhosodan päätyttyä. Lopulta tilanteen kiristyttyä Fronagondan ja Eyon Strifen välille puhkesi kaksintaistelu, joka riisti kahden suuren noidan hengen ja päätti viime kädessä koko Tylyahon taistelun.

Myös kaapparien näkökulmasta Tylyahon taistelu oli merkittävä. Sianpää-Iskunkiertokuja-akselin katkettua ja porttiavaimen tuhouduttua kaappareilla ei ollut enää keinoa kutsua lisäjoukkoja puolustamaan Tylyahoa. Myös osa kaappareista menehtyi taisteluiden aikana, ja loput pakenivat kaikkoontumalla tilanteen kääntyessä heille epäedulliseksi. Osa heistä jäi myös kiinni ja osa kääntyi kokonaan tylypahkalaisten puolelle avustaakseen heitä Tylyahon taistelussa ja kaapparien häätämisessä. Kuvaavaa on, että Sianpäässä työskennellyt naistarjoilija avusti tylypahkalaisia tuhoamaan porttiavaimen ja pelastamaan Claire Rosierin. Yhteenvetona sanottakoon, että kaapparien ja pimeyden velhojen osalta loppuratkaisu oli tappiollinen: salatavarakauppa Sianpään ja Iskunkiertokujan välillä katkesi, eikä kaappareilla ole enää lainkaan vaikutusvaltaa menetettyyn Sianpään pubiin.

Tylyahon taisteluun osallistui myös Kansainvälinen velholiitto, jolle professori Ravnos oli lähettänyt virallisen avunpyynnön jo viikkoa ennen taistelua. Kansainvälinen velholiitto oli suhtautunut avunpyyntöön epäilevästi jo käsittelyvaiheessa, koska luonnollisesti he olisivat asioineet Lontoon kanssa ja sopineet myöhemmistä avustuksista itse taikaministerin sanelemilla reunaehdoilla. Kansainvälinen velholiitto teki kuitenkin poikkeuksen katsoessaan, että Tylypahkan avustaminen on humanitaaristen arvojen kannalta ensisijaisempaa kuin hampaattomiksi osoittautuneiden byrokraattien tukeminen. Näin Kansainvälinen velholiitto avusti tylypahkalaisia evakuoimalla paikalliset kyläläiset ja järjestämällä heille välitöntä kriisiapua ja sairaanhoitoa Tylypahkan tiluksilla. Heidän panoksensa Tylyahon taisteluun oli merkittävä, koska ilman kyseisen kansainvälisen järjestön apua siviiliyhteistyö olisi jäänyt paljon vähemmälle. Samalla Tylyahon taistelu keräsi poikkeuksellista huomiota myös kansainvälisestä lehdistöstä ja siitä puhuttiin lähes tulkoon jokaisessa aamupöydässä seuraavana päivänä.

Ravnoksen kolmas kokous järjestettiin 25. syyskuuta vuonna 2016 seurauksena Tylyahossa puhjenneesta kriisistä sekä Claire Rosierin olinpaikan selviämisestä. Kokousta edelsi varsinaisesti kaksi pienempää kokousta vielä saman kuukauden aikana, mutta ne toimivat lähinnä orientaationa vaativammille suunnitelmalle. Vasta kolmannessa kokouksessa niin Tylypahkan henkilökunta kuin Vastarinta alkoivat yhteistuumin laatimaan hyökkäyssuunnitelmaa Tylyahon kylään, tilapäistä majoituspaikkaa siviileille ja muita yksityiskohtia. Osanottajien keskuudessa arvoristiriidat toimintatapojen suhteen vaihtelivat ja saivat aikaan eripuraa, mutta lopuksi sekä professorit että ex-aurorit pystyivät saavuttamaan jonkinlaisen konsensuksen. Professori Ravnos aikoo myös ottaa yhteyttä Kansainväliseen velholiittoon voidakseen tehdä avunantopyynnön viranomaisille, mutta on vielä epäselvää, suostuuko velholiitto antamaan avointa tukea Lontoon ohitse.

Kokouksen päätöslauselmana mainittakoon, että Tylypahkan väki on yhdessä päättänyt käynnistää hyökkäys- ja vapautussuunnitelmansa Tylyahon suhteen ratkaistaakseen lähiseudun pimeyden velhoihin ja kaappareihin kytkeytyvän ongelman ja pelastaakseen Claire Rosierin, joka yhä edelleen pitää hallussaan tärkeää tietoa taikaministeriön toiminnasta. Kokous kesti huimat kaksi tuntia ja se oli huhujen mukaan niin kiireinen, että jopa tuvanjohtaja Ian Nyrwickin tuomat pullatkin kerkesivät jäähtyä laatikossaan. Vasta jälkeenpäin taisi moni havahtua, ettei koskaan Tylypahkan taikakoulun historiassa ole linnassa pidetty kokousta hyökkäyssuunnitelman laatimiseksi sitten vuoden 1998.

Syyslukukausi Tylypahkan taikakoulussa alkoi jo ensiaskelilla perin mutkikkaasti. King's Crossin asemalta 4. syyskuuta lähtenyt pikajuna ehti kulkea vain yli puolet matkasta, kun taikaministeriön viranomaiset pakottivat höyryjunan pysähtymään täydestä nopeudesta. Velhoneuvostossa uraa tehnyt Hidius Fronagonda johti taikaministeriön lähettämää valtuuskuntaa, jonka päämääränä oli tiedustella Claire Rosieriin liittyviä vihjeitä ennen pikajunan saapumista Tylypahkan asemalle. Kuulustelun kohteiksi joutuivat niin junamatkalle osallistuneet professorit kuin oppilaat, mutta pientäkään tiedonjyvää ei kukaan osannut antaa. Fronagonda erehtyi myös paljastamaan, että taikaministeri olisi kyllä halukas sovittelevammaksi Tylypahkan suhteen, mutta velhoneuvoston tiukka linjaus pidättelee häntä. Lopulta valtuuskunnan oli poistuttava junasta tyhjin käsin, sillä ilmiantoja Claire Rosieriin liittyvistä havainnoista ei tullut esille, vaikka taikaministeriö oli erityisen vakuuttunut Tylypahkan osallisuudesta noitajahtiin.

Joukko Tylypahkan professoreja ja oppilaita tarttui pitkällisen harkinnan jälkeen kentaurien vaatimuksiin ja lähti poistamaan kielletyn metsän suojaloitsuja kirjastonjohtajatar Dorothea Perttuli-Boroblion johdolla. Joukkion mukana metsään asteli kaiken varalta myös kourallinen auroreita. 

Metsässä joukko törmäsi kentauri Arthenokseen, joka toimi oman laumansa lähettiläänä ja jäi valvomaan loitsujen purkamisen etenemistä. Oppilaat, professorit ja aurorit hajaantuivat metsäaukean eri laidoille ja alkoivat yhteistuumin loihtia suojaloitsuja kadoksiin. Pikku hiljaa taiat alkoivat purkautua - ja hetken kuluttua metsä oli jälleen vapaa ministeriön langettamista loitsuista. Näin myös Tylypahka ja kentaurit varmistivat välilleen toistaiseksi säilyvän rauhan. 

Jännitteet Tylypahkan henkilökunnan keskuudessa kulminoituivat 5. heinäkuuta käydyssä henkilökunnan kokouksessa, jossa Tylypahkan rehtori Faith Dawlish paljasti linnan ulkopuolisen noidan hakevan turvapaikkaa Tylypahkasta taikaministeriön julistamasta etsintäkuulutuksesta huolimatta. Kokouksessa kävi ilmi voimakkaita mielipiteitä erityisesti turvapaikanhakijan majoittamista vastaan. Toisaalta noidan suojeleminen keräsi myös kannatusta ja lopulta jopa enemmistön koko henkilökunnan keskuudesta. Tämän nuoren lainsuojattoman noidan, Claire Rosierin, kerrottiin kantavan tärkeää tietoa koskien taikaministeriön sisäistä korruptiota. Rehtori Dawlish paljasti Clairen omistavan myös erään kadonneen ennustuksen sisarkappaleen, jonka sisältö ei kuitenkaan ole paljastunut vielä kenellekään. Ennustus oli kuitenkin rehtori Dawlishin mukaan niin tärkeä, että sen päätyminen vääriin käsiin oli pakko estää.

 Seuraavana päivänä vahtimestari Rene Dawlish johti Claire Rosierin vastaanottoa yhdessä muiden kapinallisaurorien kanssa Rääkyvän Röttelön edustalla, mutta tapaaminen ei sujunut kovinkaan hyvin, eikä Claire ollut edes paikalla sovittuna ajankohtana. Taikaministeriöön vuotanut tieto tapaamisesta oli hälyttänyt ministeriön virkailijan paikalle, eikä siinä vielä kaikki — myös huonomaineiset kaapparit olivat saapuneet tapaamiseen ja siepanneet Clairen. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt, missä Claire oli.

Tapahtumienkulku on jäänyt kuitenkin hyvin epäselväksi, eikä edes Päivän Profeetta tunnu osaavan uutisoida asiasta riittävän tyhjentävästi. Paikalla olivat Tylypahkasta käsin toiminut kapinallisaurorien joukko, taikaministerin sisärenkaaseen kuulunut virkailija sekä epämääräinen joukko kaappareita. Olisi hyvin todennäköistä, että Rääkyvän Röttelön edessä olisi puhjennut taistelua eri tekijöiden välillä ennemmin tai myöhemmin. Kaksi totuutta kuitenkin tiedetään varmaksi koko tapaamisen jälkipuinnista: kaapparit olivat vieneet Claire Rosierin ja taikaministeriön virkailija oli saanut surmansa kohtaamisen aikana. Tapauksesta alkoi taikaministeriön puolella välitön auroritutkinta, jonka pääepäilyksien mukaan kaapparit olisivat langettaneet tappokirouksen virkailijaan tapaamisen aikana.

Tylypahkan välikohtaukset kentaurien kanssa eivät jääneet pelkkiin vaatimuksiin suojaloitsujen poistamisesta. Maanantain täysikuuta seuranneena päivänä kivetylle pihamaalle ilmaantui jälleen eräs kentaurilauman jäsenistä - tällä kertaa yksin. Nimeä Arthenos kantavan kentaurin eturuumista peittivät haavat ja ruhjeet, jotka villeimpien huhujen mukaan saattoivat johtua siitä, että kenturi olisi ottanut edellisenä iltana yhteen koulusta peräisin olevan ihmissuden kanssa. Myös kentaurin puheet tukivat tätä ajatusta, sillä se syytti koulun väen tunkeutuneen uudelleen metsän alueille ja aiheuttaneen siellä harmia.

Käsitykset siitä, kuinka keskustelu tämän jälkeen tarkalleen ottaen eteni, ovat jääneet hyvin epätarkoiksi. Tilanteenkulusta liikkuu ainakin kaksi erilaista tulkintatapaa. Ensimmäisessä versiossa kentaurin sanotaan kritisoineen Tylypahkan toimettomuutta suojaloitsujen poistamisessa, ja varoittaneen koulua siitä, että sota kahden lajin välillä olisi vääjäämätön, mikäli tilanne jatkuisi samana. Joidenkin korviin nämä sanat kuulostivat jopa uhkailulta.  

Tylypahkan rehtori Faith Dawlish ei luvannut suoralta kädeltä poistaa suojaloitsuja, mutta vannoi yrittävänsä parhaansa niiden poistattamiseksi. Tämä ei riittänyt kentaurille, joka halusi suoria tekoja koulun taholta. Arthenos tarjosi ehdotuksekseen, että Tylypahkan tulisi ottaa suojaloitsut prioriteetikseen ja tuoda myös oppilaita professorien mukana poistamaan loitsut. Kentauri tarjosi perusteluja ehdotukselleen, mutta nämä perustelut tulkittiin usealla eri tavalla kuulijasta riippuen. 

Villeimmän version mukaan kentauri uhkaili koulua suoralta kädeltä sodalla, ja sen puheet tulkittiin uhkailuna koulun oppilaita ja näiden turvallisuutta kohtaan. Turvatoimia koulun suojaamiseksi verilöylyltä alettiin harkita. Oli tilanne todellisuudessa mikä hyvänsä, välikohtaus pihamaalla päättyi lopulta siihen, kun Faith Dawlish passitti kentaurin pois koulun alueelta. On mahdollista, että tilanne heikensi linnan ja kentaurien välejä entisestään. 

Kesäkuun 14. päivänä professori Ravnosin ulkona pitämä taikuuden historian tunti keskeytyi yllättäen, kun kivetylle pihamaalle laukkasi kielletystä metsästä laumallinen vihaisia kentaureja. Johtajaansa Archosia seuranneet kentaurit syyttivät Tylypahkaa toimettomuudesta ja selkärangattomuudesta ministeriön vallankaappausyritysten aikaan sekä paljastivat, että ministeriö oli aikanaan ehtinyt asettaa kiellettyyn metsään suojaloitsuja. Nämä kyseiset loitsut rajoittivat nyt lauman elinalueita ja häiritsivät kentaurien elämää. Kentaurien mielestä välillinen syypää tilanteeseen oli Tylypahka, sillä koulu ehti päästää ministeriön liian pitkälle ennen kuin asettui lopulta sitä vastaan. Sen vuoksi myös vastuu asioiden ratkaisemisesta lepäisi koulun väen harteilla.

Ministeriön suojaloitsut eivät kuitenkaan olleet ainut asia, joka ruokki olentojen raivoa. Kentaurit olivat yhtälailla kyllästyneet oppilaiden ja henkilökunnan jatkuvaan tungetteluun kielletyssä metsässä, jonka ne kokivat yksinoikeudella omaksi valtakunnakseen. Edes Ravnosin vakuuttelut siitä, että Tylypahka tekisi parhaansa korjatakseen tilanteen kaikilta osin, eivät onnistuneet rauhoittamaan tilannetta. Sanaharkka uhkasi kärjistyä taisteluksi, kun oppilaat alkoivat hapuilla taikasauvojaan esiin ja kun Cephus-niminen kentauri ampui varoitusnuolen oppilaiden päiden ohi koulun tammioviin. Kentaurien aikeena ei ilmeisesti kuitenkaan ollut vuodattaa verta, sillä ne poistuivat lopulta koulun mailta ja jättivät Tylypahkan väen pohtimaan mahdollisia ratkaisuja tilanteelle. 

Taikaministeri Fontainen pitämä julkinen puhe vuoden 2015 lopussa oli tarkoitettu elvyttämään taikaministeriön ja Irvetan velhopankin suhteita. Taustalla vaikutti Irvetan kriisi, jossa vaarallinen taikasairaus oli aiheuttanut tuhoa velhopankin ahtaissa tunneleissa, eikä taikaministeriö ollut osoittanut maahisten mielestä tarpeeksi solidaarisuutta tilanteessa vaan syyllistynyt velhopankin haltuunottoon ja maahisten "kansallisaarteen" riistoon. Taikaministeri Fontaine osoitti kuitenkin puheessaan ymmärryksensä maahisten ahdingolle ja lupasi vetää ministeriön virkailijat pois velhopankista, mikäli Kansainvälinen maahisyhteisö lakkaisi boikotoimasta Britannian taikaministeriötä.

Taikaministerin sympatiat Irvetalle ja lupaukset maahisten oikeuksien kunnioituksesta osoittautuivat kuitenkin tyhjiksi, kun julkinen tilaisuus keskeytyi pimeyden velhojen hyökätessä aukealle. Läsnäolijoiden mukaan väkijoukon yllä räjähtänyt pikapimipulveri sumensi koko näköalan, ja kun pulverin vaikutus hälveni, väkijoukko löysi taikaministerin paikalla olleen 5-vuotiaan pojan kuolleena ministerin jalkojen juurelta. Salamurhan takana olleita velhoja ei toistaiseksi olla saatu kiinni, mutta viranomaiset epäilevät tekijöiden olevan pimeyden velhoja tai jopa uuskuolonsyöjiä. Silminnäkijöiden mukaan koko tilaisuus keskeytettiin auroriviraston tekemän hälytyksen jälkeen ja paikalla aloitettiin välittömästi rikostutkinta. Paikalliset evakuoitiin alueelta välittömästi heti tapaturman jälkeen.

Ravnoksen toinen kokous Tylypahkassa järjestettiin 8. marraskuuta vuonna 2015 ja se oli suora vastareaktio Tylypahkan ja taikaministeriön välien tulehtumiselle. 4. marraskuuta yli-inkvisiittori Trinity Black oli antanut ministeriön julistuksen, jonka mukaan yli-inkvisiittori olisi perinyt rehtorin valtuudet taikakoulun sisäisiin asioihin, mikä olisi tarkoittanut Tylypahkan liittämistä taikaministeriön holhouksen alaiseksi. Julistusta ei kuitenkaan koskaan pantu käytäntöön. Ravnoksen toiseen kokoukseen kutsuttiin samalla kaavalla professorit ja muu henkilökunta kuten ensimmäisessä kokouksessa, sillä kokouksen tavoitteena oli lähtökohtaisesti perustaa taikaministeriön toiminnan vastainen rintama ajamaan Tylypahkan ja rehtori Faith Dawlishin asemaa.

Vastarinnan perustusjulistus annettiin kokouksen yhteydessä ja professori Ravnos lähetti pöllöpostilla julistuksen myös Tylypahkan perinteisten ystävien Beauxbatonsin taikakouluun (Ranskaan) ja Durmstrangiin (Skandinaviaan) tavoitteena lisätä tietoisuutta Britannian taikaministeriön ja Tylypahkan välirikosta. Vastarinnan perustusjulistuksen on huhuttu tarkoittavan myös entisaikojen Feeniksin killan elvyttämistä, mutta varmuutta killan paluusta taikayhteisössä ei ole vahvistettu.

Ravnoksen ensimmäinen kokous Tylypahkassa järjestettiin 10. lokakuuta vuonna 2015. Kokouksen syytä ei alun perinkään tiedotettu kutsujen yhteydessä, mikä herätti epäilyksiä kokouksen tarpeellisuudesta. Siitä ei myöskään informoitu oppilaille millään tasolla. Tylypahkan professorit ja henkilökunta kutsuttiin kuitenkin yhteen taikuuden historian luokkaan, jossa professori Ravnos paljasti saaneensa tietoa Tylypahkan sisällä toimivista kuolonsyöjistä. Huhujen mukaan epäluotettavasta lähteestä saatu tieto ei aluksi vakuuttanut koko yleisöä, päinvastoin; sen luotettavuus herätti paljon kritiikkiä syytösten painavuuden kannalta. Loppujen lopuksi Ravnos onnistui kuitenkin keräämään kanssa-ajattelijoita henkilökunnan keskuudesta ja sai lopulta itse rehtori Faith Dawlishin puolelleen. Kokous eskaloituikin äänekkääksi kiistaksi Ravnoksen syyttämien velhon ja noidan - Luihuisen silloisen tuvanjohtajan Loyal Krugerin sekä entisen vahtimestari Camilla Andrewsin - sekä professorin tukijoiden välillä. Loyal Kruger sekä Camilla Andrews kiistivät syytökset.

Kokouksesta liikkuu yhä edelleen vain yksi huhu: se oli katastrofi. Ravnoksen ensimmäisen kokouksen päätöslauselmasta tiedetään vain, että tuvanjohtaja Loyal Kruger hyllytettiin toistaiseksi työtehtävistään ja toimitettiin taikaministeriöön tutkintavankeuteen. Myös Camilla Andrewsin tapauksesta aloitettiin tutkinta, jota johti aurorivirasto. Muuten Ravnoksen ensimmäinen kokous jäi keskustelultaan myyttiseksi, mutta kerrotaan, ettei edes Puuskupuhin tuvanjohtaja Ian Nyrwickin tuomat keksit menneet kaupaksi. Toisaalta myös toiseen kerrokseen kantautunut kiivas sanaharkka saattoi herättää kuulijoissaan vain turhautuneisuutta ja syvää epätoivoa.

Kolmas ja viimeinen koetus käytiin 22. syyskuuta 2013. Koetus oli jaettu kahteen osaan. Ensin ottelijat vietiin luolaan, jossa heidän piti päästä vihaisen peikon ohitse kukistamalla se. Seuraavaksi he päätyivät lammelle, jossa heidän tuli pelastaa veden alle sidotut panttivangit.

Kolmannen koetuksen päätös oli traaginen, sillä Luihuisen tuvan ottelija Louisa Graves menehtyi kesken suorituksensa. Kuolemansyyksi arveltiin allergista reaktiota. Graves selvisi peikosta ja pääsi vapauttamaan panttivankinsa järvestä ongelmitta. Pintaan päästyään tyttö sai kuitenkin yllättäen kohtauksen ja kuoli ennen kuin apu ehti paikalle. Järkyttynyt yleisö seurasi tapahtumia suuresta salista käsin.

Nelitupaturnajaisten voittajaksi julistettiin lopulta Korpinkynnen ottelija Violet Rowards. Louisa Graves keräsi kuitenkin suuremman yhteispistemäärän ja olisi voittanut turnajaiset, mikäli ei olisi menehtynyt traagisesti. Kiistaa käytiin myös siitä, olisiko Graves pitänyt kuolemastaan huolimatta julistaa nelitupaturnajaisten voittajaksi.

Nelitupaturnajaisten tanssiaiset järjestettiin 28. huhtikuuta 2013. Tanssiaisiin oli kutsuttu koko linnan väki oppilaita ja henkilökuntaa myöten. Lisäksi nelitupaturnajaisten ottelijat velvoitettiin tuomaan mukanaan haluamansa partnerin, jonka kanssa he sitten avasivat juhlallisuudet tanssimalla ensimmäisen tanssin.

Ilta sujui rauhallisissa merkeissä. Vain Luihuisen tuvan oppilas Catherine Bond aiheutti hämminkiä esittämällä tanssiaissalin lavalla omia säveltämiään lauluja, joiden sanoitukset eivät erityisesti imarrelleet nelitupaturnajaisiin osallistuvia ottelijoita.

"Yksi heistä alasti viipottaa, toinen heistä Janen tanssiaisiin tuoda saa
Kolmas mekkoa ylleen sovittaa, neljäs rämeillä kirjastoa palasiksi pommittaa --

Jane onkin lihonut jo viisi kiloa, ei siitä ole Cameronille lainkaan iloa
Ja katsokaa nyt tuota hirveää mekkoa, jota Cameron joutuu koko illan katsoa

Louisa, tuo mahtava marjapata, köyhä mutta ihastuttava
Ei riitä rahat kenkiin, ei vaatteisiin, vain korkoihin katkenneisiin

Sandrette, hävinnyt jo valmiiksi, kävi osallistuminen kalliiksi
Poikaystäväänsä pettämään pääsi, ja Dylanin elämästään hääsi --

Violet homon tanssiaisiin johdatteli, ja omaa nöyryytystään jo pohjusteli
Ei tullut Simeonin kanssa jatkoja, Violet tilailee jo Siperian matkoja"

- Catherine Bondin omaa tuotantoa

Nelitupaturnajaisten toinen koetus käytiin 30. maaliskuuta 2013. Ottelijat vietiin yksi kerrallaan huoneeseen, jonka keskelle oli asetettu kookas peili. Kun ottelija kosketti peilin pintaa, hänen peilikuvansa irtautui peilistä ja imitoi sen jälkeen täydellisesti kaikkea, mitä ottelija teki. Koetuksen tarkoituksena oli saada peilikuva jähmettymään takaisin peilin sisään ja sen jälkeen tuhota peili. Tällä kertaa suuressa salissa odottanut yleisö pystyi seuraamaan koetusta reaaliajassa  taianomaiselta valkokankaalta, johon koetushuone ja sen tapahtumat heijastuivat.

Korpinkynnen ottelija Violet Rowards läpäisi koetuksen, mutta sai kasvoihinsa muutamia vaurioita hajoavan peilin sirpaleista. Hän hajotti peilin ensin ilman, että peilikuva oli vangittuna sen sisälle. Peilin korjattuaan hän sai peilikuvan ansaan ja tuhosi peilin lopullisesti. Rowards sijoittui toisen koetuksen ensimmäiseksi.

Kukaan kolmesta muusta ottelijasta ei onnistunut tuhoamaan peilikuvaansa. Rohkelikon ottelija Cameron Moss ei selvinnyt peilitehtävästä ajoissa, vaan luovutti muutamaa minuuttia ennen koetuksen päättymistä. Hän hajotti peilin, mutta peilikuva ei ollut vangittuna sen sisälle. Korjattuaan peilin uudelleen poika yritti työntää ja hakata sitä nyrkeillään ilman tulosta. Vastaavia keinoja yrittivät Puuskupuhin ottelija Sandrette Bond ja Luihuisen ottelija Louisa Graves, jotka hajottivat ja korjasivat peilin tuloksetta. Kaikki kolme ottelijaa saivat koetuksesta saman verran pisteitä.

Toisen koetuksen jälkeen Luihuisen ja Puuskupuhin ottelijat johtivat yhä nelitupaturnajaisia tasapistein. Korpinkynnen ottelija oli kolmantena ja Rohkelikon neljäntenä. 

Ensimmäinen koetus käytiin 16. maaliskuuta 2013. Ottelijoiden ainoa vihje oli pergamentille kirjoitettu runo, jonka he saivat käsiinsä viikkoa ennen koetusta. Koetus oli jaettu useampaan huoneeseen, ja ottelijat päästettiin suorittamaan koetusta yksi kerrallaan. Ensimmäisessä huoneessa ottelijoiden oli oivallettava keittää hetitiptop-juoma etukäteen saadun vihjeen perusteella. Juoma piti myös pullottaa ja ottaa mukaan seuraavaa vaihetta varten.

Seuraava koetushuone oli tyhjä lukuun ottamatta umpioviouksella lukittua ovea ja massiivista neliön mallista pensasta. Ottelijan tuli hävittää pensas polttamalla tai tuhoamalla se loitsuilla. Pensaan alta paljastui lattialuukku, jonka alla kuhisi kuopallinen käärmeitä, jotka piti karkottaa tai jähmettää. Kuopasta löytyi laatikko, jossa oli läpinäkyvä malja täynnä kirkasta nestettä ja sen pohjan alla avain huoneen oveen. Neste tuli juoda maljasta, jotta avaimen sai käsiinsä. Tämän jälkeen ottelijoiden oli tarkoitus juoda edellisessä huoneessa valmistamansa vastamyrkky nesteelle. Muutoin neste olisi aiheuttanut ottelijoille vakavia oireita.

Viimeisessä huoneessa ottelijoita odotti muodonmuutosilluusio. Ottelijat huomasivat huoneeseen saavuttuaan seisovansa sen katossa. Ainut ulospääsytie oli toinen ovi, joka puolestaan sijaitsi huoneen "lattiassa". Ottelijoiden tuli loihtia tyhjästä tavaroita, joiden avulla he pääsivät koskettamaan huoneen "lattiaa" - tällöin huone kiepsahti oikein päin ja ottelijat pääsivät kulkemaan ovesta aloituspisteeseensä.

Yleisö ei päässyt seuraamaan suoraa huoneiden tapahtumia. He olivat kokoontuneet suureen saliin, jonne myös ottelijat palasivat koetuksen suoritettuaan. Nelitupaturnajaisten juontajana toiminut Triangle Eferos piti yleisön ajan tasalla kunkin ottelijan tilanteesta. 

Sandrette Bond selvisi kaikista koetuksista, ja sijoittui nopeutensa ansiosta koetuksessa ensimmäiselle sijalle yhdessä Luihuisen edustajan kanssa. Louisa Graves selvisi kaikista koetuksista, mutta asteli kaikkien hämmästykseksi suureen saliin alastomana. Ottelija selitti hyödyntäneensä vaatteitaan viimeisen etapin muodonmuutostehtävässä. Hän sijoittui koetuksessa ensimmäiselle sijalle Puuskupuhin edustajan kanssa.

Violet Rowards selvisi ongelmitta kaikista paitsi viimeisestä koetuksesta. Tyttö sijoittui ensimmäisessä koetuksessa kolmannelle sijalle. Cameron Moss selviytyi koetuksen viimeiselle pisteelle, mutta menetti tajuntansa unohdettuaan ottaa mukaansa vasta-aineen myrkylle. Hänet pelastettiin tehtävähuoneesta ja hän päätyi sairaalasiipeen hoidettavaksi. Tämän vuoksi poika jäi ensimmäisessä koetuksessa viimeiselle sijalle.

Tylypahkan ensimmäiset nelitupaturnajaiset käynnistyivät helmikuun lopulla, kun koulun väelle tiedotettiin mahdollisuudesta osallistua kilpailemaan tupien välisessä ottelussa. Halukkaat oppilaat saivat laittaa nimensä pergamenttilapulla liekehtivään pikariin. Parin viikon ilmoittautumisajan jälkeen turnajaisiin valittujen nimet julkistettiin tiedotustilaisuudessa suuressa salissa. Rohkelikkoa edusti Cameron Moss, Luihuista Louisa Graves, Korpinkynttä Violet Rowards ja Puuskupuhia Sandrette Bond.

Ensimmäinen hyökkäys alkoi Mustajärven rannalta. Kukaan ei tiedä, mistä Nova Rosier ilmaantui ja miksi, mutta kerrotaan, että hän otti hänen Tylypahkassa opiskelevan sisarensa, Claire Rosierin, kehon valtaansa. Mies aiheutti paljon tuhoa linnassa käännyttämällä oppilaita puolelleen ja vapauttamalla pirunpalon Tylypahkan pihamaille. Oppilaat eivät osanneet varoa vaaraa, vaan juoksivat holtittomasti miehen perässä yrittäessään pysäyttää tämän. Erityistä kaaosta aiheutti se, ettei kukaan voinut tietää kenen puolella kukakin taisteli - ei ennen kuin paras ystävä iski takaapäin tainnutustaialla.

Päivän päätteeksi Claire Rosier onnistuttiin pelastamaan, ja Nova Rosierin uskottiin kukistuneen taisteluissa. Tämä oli kuitenkin vasta esimakua siitä, mitä mies suunnitteli Tylypahkan päänmenoksi. Vielä tähänkään päivään mennessä ei ole täysin varmaa, mitkä Novan tavoitteet tai motiivit niiden takana olivat.